Keskustelufoorumeilta sai lukea jatkuvasti juttuja kuinka lapsen tulon myötä kaverit kaikkoavat. Ajattelin että eihän nyt meille niin käy, meillä sentään on niin hyvä ja tiivis kaveripiiri. Joka ei enää viihdy meidän kanssa. Paria poikkeusta lukuunottamatta. Tai kyllähän mies tietysti kelpaa seuraksi poikien iltoihin jne. Onneksi minulla ei ole mitään hinkua baareihin hillumaan, mutta olisi ihan mukava nähdä muutoinkin. Ymmärrän toki että kyllähän kavereilla on työt ja omatkin elämät. Näin toistaiseksi autottomanakin on aika vaikea itse päästä mihinkään käymään. No, pääsenhän minä sentään jumpilla käymään ja ohimennen vaihtamaan kuulumisia yhden rakkaan ystävän kanssa. Toisen rakkaan ystävän kanssa aloitimme yhdessä uuden harrastuksen: vesijumpan. Tänään hän kävi hakemassa meille vesijuoksuvyöt. Uusilla varusteilla harrastaminenkin on hauskempaa. Ja tietysti toimistollehan pääsee aina miehen kyydissä...

No, päänsärkyisenä pikkuongelmat tuntuvat vähän paisuvan. Oli ihanaa sunnuntaina päästä työkaverin kanssa elokuviin. Hän ei ollut vielä Avataria nähnyt joten lupasin lähteä mukaan koska ihan mielelläni katsoin sen kyllä uudestaan. Ja kerrankin kukaan ei ollut ahmimassa minun poppareita, sain mussuttaa kaiken ihan itse! =D

Eilen vietettiin naistenpäivää ja aika moni hehkutti saaneensa kukkia. Minä en saanut. Mutta ei se haittaa. Totesinkin miehelle että elämäni hänen kanssaan on useimmiten yhtä jatkuvaa naistenpäivää, vaikkakin ilman kukkia. Tuo ihana mies on antanut minulle jotain niin ihanaa että mikään kukkanen ei voi sen kanssa kilpailla: yhteinen elämä jonka kruunaa tuo tällä hetkellä kovaäänisesti äänijänteitään testaava pikkumies. Vain lottovoitto voisi tehdä minusta vielä onnellisemman.

Kesää olen alkanut odottamaan innolla. Tilasin Mustangiin komeat halo projector led -etuvalot, uusi kattorätti odottelee eteisessä ja miehen veljeltä taidetaan tilata vähän viritysosia niin saadaan enemmän potkua. Kyllä sitten kelpaa posotella motarilla. "Ei riemulla rajaa kun kasilla ajaa!"

Tein myöskin pitkän listan mitä kaikkea puuhaillaan kesän alussa että saadaan sitten loppukesä nautiskella ihanasta pihasta. Niistäpä en kerrokaan etukäteen, on sitten kivana yllärinä...

Että eipä minulla taida sittenkään olla valittamista. Kaipa ne kaverit viimeistään kesällä muistavat meidän olemassaolon. Että juhannuksen mölkkyturnauksessa nähdään! =D

Iski se lenssu sitte minuunkin. Kamalaa. Vähän reilu viikon jälkeen alkaa sentään jo hieman helpottamaan, paitti että nenä on lähes koko ajan tukossa. Vaikka kuinka niistää niin kohta taas on kuin en olisi koskaan niistänytkään. Onneksi Jesse on jo tervehtynyt.

Eilen päätin ottaa pienen niskalenkin flunssasta ja pakkasin Jessen rattaisiin ja lähdimme nauttimaan raikkaasta pakkassäästä ja auringonpaisteesta. Ja tänään uudestaan. Ja jotenkin tuntuu kuin olisin tuosta auringosta saanut ihan uutta virtaa. Laitoin pyykkikoneen päälle, aloin jo miettiä verhojen vaihtoa ja muutenkin kaikenlaiset keväiset visiot alkoivat pyöriä mielessä. Lähinnä pihasuunnittelun merkeissä.

Miehen kanssa keskustelimme pitkään ja hartaasti ja tulimme siihen lopputulokseen että emme vielä vaihdakaan Mustangia vaan käytämme nuo säästöt pariin pikkuremonttiin, autokatoksen rakentamiseen sekä pihan laittoon. Piha tuleekin kokemaan melkoista mullistusta, mikäli suunnitelmani menevät putkeen.

Jesse täyttää torstaina jo 7 kuukautta, huomenna on neuvolakäynti. Eilen olikin ylläripäivä, kun hartaasti olemme odottaneet koska Jesse kääntyy ja vihdoin ja viimein se tapahtui. Neuvolassa jo kerettiin vihjata että taitaa olla edessä käynti fysioterapeutilla, katsotaan että onko pojassa jotain vikaa... Joopajoo.

Vaikka olenkin nauttinut tästä talvesta ihan tosissani ja päätinkin että en valita vaikka tulisi vielä kuinka paljon lunta lisää, niin kyllä sitä kevättä ja kesää jo odotellaan. Tänä vuonna minäkin pääsen taas rannalle loikoilemaan, suunnitelmissa on hankkia meille polkupyörät ja jos tulisi vaikka lähdettyä piknikille.

Kahden viikon päästä on työpaikan 10-vuotisjuhla. Olen jo pyytänyt paikallislehdistä toimittajia paikalle ja kakku pitäisi tilata. Juhlan kunniaksi tilasin itselleni VS:ltä uuden mekon. Ja vähän muutakin...

Jesse-poloisella on flunssa. Alkoi toissapäivänä pienellä köhällä, eilen röhisi jo kunnolla ja kaiken lisäksi oksenteli ja tänään on kaikki limaröörit auki. Nenä vuotaa, silmät vuotaa ja koko pieni mies on yhtä röhinää. Voi surkeus sentään. Ja äidin tekee niin pahaa kun tuntuu ettei oikein mitenkään osaa helpottaa toisen oloa. Sylissä on hyvä olla. Ja isille ohjeistus että töiden jälkeen käypi ostamassa nenä-friidan. Ei siitä pikkuniistäjästä tosiaan ole oikein mihinkään. Toivotaan että tämä menee nopeasti ohi.

Muutoin mennään edelleen hyvin talvisissa merkeissä. Lunta on paljon, pakkasta ei tällä hetkellä enää niin paljoa. Minä olen ollut vain tyytyväinen oikeasta talvesta ja olenkin sanonut että vaikka lunta tulisi vieläkin lisää ja pakkanen lähentelisi Siperian lukemia niin minä en valita. Valitin viime ja sitä edellisenä talvena kun ei ollut kunnon talvea.

Mies on sitten telkkaria lukuunottamatta uusinut koko meidän viihde-elektroniikan. Ja taas on olohuoneen pöytä täynnä mystisiä kaukosäätimiä joita minä en osaa käyttää. Ja eikös ryökäle eilen alkanut puhumaan että kyllä se uusi telkkarikin pitäisi kohta ostaa... Tässä alkaa uhkaavasti hupenemaan ne uuteen Mustangiin varatut säästöt. No, sain minäkin sentään jotain: Wii Fit Plus -pelin. Meinasinkin aloittaa uuden uran virtuaalisena mäkikotkana. =)

Himppasen aiheutti närästystä mieheni sisko (tai oikeastaan hänen jäkikasvunsa). Hän oli meillä vahtimassa Jesseä kun olimme ystäväpariskunnan kanssa katsomassa stand up -komediaa. Kun tulimme kotiin, miehen sisko siitä oikeastaan sman tien lähti kotiin, okei olihan kello jo paljon. Jostain syystä menin käymään Jessen huoneessa ja yllätysyllätys: Jessen lelut oli pitkin lattiaa (onneksi niitä ei ole paljon), meidän vieraspeitot levitetty sinne ja Jessen hoitopöydältä levitetty pyyhkeet myöskin pitkin ja poikin. Kaiken lisäksi tämä herttainen tytteli oli bongannut putelin jossa oli Lansinoh-voidetta... Sitä on nyt sitten puuhamatossa, Jessen huoneen matossa ja yhtä Jessen sukista oli vissiin käytetty levittämiseen. Sinänsä pikkujuttuja ja kyllähän lapset leikkiä saa, mutta eikö oikeasti ole opetettu että tavarat voisi myös kerätä pois??? Ja että mihin tahansa ei mennä koskemaan? Eipä siinä mitään, kivahan minusta oli alkaa siivoamaan ennen nukkumaan menoa. Enpä taida ihan heti kohta pyytää kyseistä henkilöä lapsenvahdiksi, jos tarvis tulee.

Näin kevään korvalla (ainakin kalenterin mukaan) olen taas innostunut laittamaan sisustusta uusiksi. Tilasin ellokselta taas uudet verhot (nyt jopa tuli mitä tilasinkin) ja ikeasta ostettiin uusi kukkapöytä. Ja pitkästä aikaa olen taas innostunut askartelemaankin, keittiöön tuli uusi tuikkulyhty ja kynttilän alunen, niistä enemmän Party-Blogissa.

Suloinen pikkumiehemme täytti eilen jo puoli vuotta! Hän ei tosiaankaan ole enää mikään pikkuvauva vaan ympäristöään aktiivisesti tarkkaileva ja seuraava pieni ihminen. Ja puolen vuoden päästä sitten vietetään jo 1-vuotispäivää.

Pikku hiljaa pitäisi siis alkaa miettiä töihin paluuta. Olen ajatellut olla hoitovapaalla kesän yli koska kesällä lomien takia kuitenkin haastavampi saada hoitopaikkaa. Ja sitten elokuun alusta osittaisella hoitovapaalla ettei Jessen päivät heti alusta olisi niin pitkiä.

Vuoden alku onkin ollut vähän haastavaa. Jesse alkoi heräilemään öisin parin-kolmen tunnin välein, ei tuntunut olevan kipeä, ei ole tullut hampaita, ei ole oppinut mitään uutta eikä ollut edes nälkäinen. Välillä auttoi kun otti hetkeksi syliin tai oikaisi peittoa ja riepua ja välillä taas että otti rinnalle. Onneksi alkaa jo helpottaa, viime yönä sentään nukkui 10 tunnin unet. Jostain syystä minä en sitten kuitenkaan pysty nukkumaan. Kaiken maailman ajatukset pyörivät mielessä eikä uni tule.

Kesää olen jo alkanut odottelemaan. Viime kesänä jäi Mustangilla ajelut harmittavan vähäisiksi. Tulevana keväänä mielessä kangastelee mahdollinen auton vaihto, joten kesä kuluisikin rattoisasti uudella kesäautolla kruisaillessa. Kun olemme mahdollisesti vaihtamassa Mondeotakin vähemmän ajettuun niin menee sitten kerralla kalusto uusiksi.

Nyt taidan kuitenkin lähteä valloittamaan pyykkivuorta. Jostain kumman syystä pyykkivuori tuntuu räjähtävän käsiin kun kerää vieraslakanat ja pyyhkeet pesuun...

Vuosi 2010 lähti käyntiin täysin erilailla kuin mikään vuosi koskaan aikaisemmin: perheenä. Vuoden vaihtumisen vietimme ihan keskenämme (ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen ja ensimmäistä kertaa tässä kodissa). Saunoimme, söimme tacoja, pohdimme mennyttä vuotta ja tulevaa ja puolen yön aikaan kävimme ampumassa naapureiden kanssa raketteja.

Tuleva vuosi tulee olemaan puhdistautumisen aikaa. On aika jättää taakse asioita, joita ei kannata raahata perässä. Ei elämässä pääse eteenpäin jos jää märehtimään että eipäs vai juupas. Ruokavalion olen pistänyt remonttiin eli on jo korkea aika ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa napostelu.

Jesse täyttää 2 viikon päästä 6 kuukautta. Soseita on alettu syöttämään vaihtelevalla menestyksellä. Ja pikkuhiljaa olen myös alkanut tarjoamaan tuttelia rintamaidon sijaan. On sitten minun helpompi taas lähteä kuntoilemaan kun ei tarvitse murehtia Jessen syömisiä. Eikä toisaalta tarvitse murehtia täysiä rintoja.

Mitään kummempia kemuja ei ole tiedossa, lukuunottamatta Jessen 1-vuotissynttäreitä. Joten tänä vuonna taitaa taas olla vuorossa ne hartaasti odotetut Halloween-bileet... ;o)

Oikein hyvää vuoden 2010 alkua ja jatkoa!

Joulu tuli ja meni niin etten kertaakaan oikeastaan päässyt kunnolla joulufiilikseen. Masentavaa tämmöiselle ultimate-jouluihmiselle. Jouluvalmistelut tein vähän sinne päin eli en todellakaan tehnyt mitään koko kämppää mullistavaa siivousta, laatikot toki tein jo etukäteen pakkaseen ja vaihdoin verhot. Iskä oli meillä aattona joten sai olla hieman varuillaan koko ajan ettei puhe käänny äitiin tai muihin äidin puolen sukulaisiin. Ja aaton ja muut päivät minä heiluin kauhan varressa tai syöttämässä Jesseä tai nukuttamassa Jesseä tai sitten piti pelata jotain ja hupskeikkaa - olikin sunnuntai ja joulu ohi. Tänä aamuna oli jotenkin todella haikea fiilis. Pitänee varmaan tänään leipoa niitä torttuja ja siemailla iltasella glögiä. Voishan sitä käydä alennusmyynnistä vaikka ostamassa muutaman jälkijoululahjan.

Ilmeisesti olen ollut aika kiltti, koskapa pukki muisti varsin hyvilla lahjoilla. Sain hartaasti toivomani kultaisen peukalosormuksen, iPod Touchin, huumoripitoisia kirjoja, namiskaa... Sekä miehen kanssa yhdessä saimme pari korttia joissa luvattiin lapsenhoitoa ja meille omaa aikaa. Jessen lahjakasa oli oikeastaan hämmästyttävän pieni -onneksi- eihän se suoraan sanottuna niistä mitään vielä ymmärrä. Touhumatoksi avautuva kirja, pehmopalikat sekä soittolelu saivat jonkinasteista innostusta aikaan. Olen ehkä lievästi sanottuna hämmentynyt etteivät miehen vanhemmat muistaneet Jesseä lainkaan...

Uusi vuosi on muutaman päivän päässä. Mitä minä siltä odotan? Enemmän aikaa ystäville ja ystäviltä. Vähemmän törppöilyä miehen osalta. Ja haluan vaihtaa Mustangin uudempaan. =D

Kadoksissa ollut joulumieleni sai minut oikein pohdiskelemaan elämääni. Huomasin että Jessen myötä olen muuttunut melkoisen perusteellisesti. Elämänarvoni ovat saaneet kokonaan uusia ulottuvuuksia. Erityisen konkreettisesti tämän huomasin ahdistuessani hyväntekeväisyysjärjestöjen mainoksista. Joulupuu-keräys sai minut melkein roudaamaan suvun lapsille ostamani lahjat keräykseen ja vietin pari unetonta yötä kun muistutin itseäni että laitan sitten firman nimissä lahjoituksen Hyvä Joulumieli 2009 -keräykseen. Joulupuu -keräykseen kävin sitten ostamassa muutaman paketin. Vaikka kuinka olisi hyvä sydän niin kukkaro ei valitettavasti anna myöten koko Suomen vähäosaisten ilahduttamiseen. Onneksi meitä on muitakin.

Jesse on tänään jo 5 kuukautta. Pääosin oikea ilopilleri ja hymypoika. Tottakai silloin kiukuttaa kun on nälkä tai väsyttää, mutta niihinkin on nopea apu. Lelut ovat jo kovasti alkaneet kiinnostaa, varsinkin Libero-kaupasta hankittu pandakarhu on suosikki. Kääntymistä vähän harjoitellaan mutta mikään kiire ei näytä olevan, kyljellään killotellaan. Saunassa Jesse viihtyy kevyissä löylyissä, kylvyssäkin on jo paljon hauskempaa kuin pienempänä. Ja tästä meidän pikkumiehestä on selvästi kehkeytymässä telkkarin orja. =)

Viivi kävi keskiviikkona leikattavana, kohtu ja munasarjat poistettiin. Ei siis ollut mitään kasvaimia eikä muutakaan vikaa, mutta ne Viivin juoksut kun on aina niin iso rasite kaikille. Ja tottakai oli aina se pelko kohtutulehduksesta. Vaan ei ole enää. Viivi on tosi hienosti alkanut toipua, kauluria ei tarvitse käyttää kun puin Jessen yhden bodyn Viiville.

Ja iso muutos, pikku-Mondeo vaihdettiin pois. No, miehen siskon käytössähän se olikin melkein koko vuoden. Nyt sitten firmalle ja miehen siskon käyttöön 2005 vuosimallin musta sedan ja tietysi Mondeo. Vähän ajettu ja todella tyylikäs auto. Toivon hartaasti että rakas kälyni älyäisi tätä autoa arvostaa enemmän eikä käyttäisi kaatopaikkana kuten autoja tähän asti...

Näiden kuvien myötä onkin hyvä toivotella kaikille oikein ihanaa Joulua!

Jälleen yksi huonosti nukuttu yö takana. Iski sitten joku kiva pikku lenssu tähän ja ne vähäisetkin yöunet menee kun yrittää olla yskimättä kovaa ettei Jesse herää. Jesse nukkuu jo varsin pitkiä yöunia, harvoin enää herättää ennen aamua. Kunpa minäkin...

Katselin vessan peilistä itseäni ja hymähdin. Surkeaa. Olen niin väsynyt että hyvä jos jaksan sen verran tsempata itseäni että kampaan tukan aamulla. Eipä silti, sitä irtoaa nyt siihen tahtiin että eipä kohta taida edes olla mitä kammata. Näille silmäpusseille ei mahda varmaan edes kirurgin veitsi mitään.

Jouluun on aikaa 2 viikkoa ja joulumieli on edelleen kateissa. Normaalisti tähän aikaan jouluverhot on paikoillaan, samoin valot, kuuntelen pelkkiä joululauluja , kaikki lahjat on hankittu ja paketoitu ja kortit kirjoitettu ja lähetetty. Vaan ei nyt. Kinkku on sentään jo hankittu, mutta laatikot pitäisi tehdä pakkaseen. Kun ei ole puhtia. Ne kuuluisat pikku apulaiset saisivat nyt ilmoittautua jelppimään...

Viiville on ensi keskiviikoksi vihdoin varattu aika kohdunpoistoon, loppuu ainakin yksi riesa. Viivin juoksu todellakin on ollut varsinainen koko perheen riesa. Ja varmaan vuoden tai parin päästä on sitten Typyn vuoro.

Niin ja reissu meni oikein mukavasti, vaikka sainkin pienen ruokamyrkytyksen siellä ja sen seurauksena tietysti se suolistotulehdus taas vähän ärtyi. Meni onneksi ohi ihan kotikonstein. Jesse oli loistava pikku matkalainen, todella helppo ja ennen reissua hankittu kantoreppu tuli tarpeeseen. Koko ajan oli mukavan lämmintä, ei liian kuumaa ja paikka oli viihtyisä. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli että ei löytynyt kunnon tuliaisia! Semmoista tiimari-krääsää oli joka nurkalla ja paljon kalliimmalla. Eipä tullut siis paljoa osteltua. Mutta eipä se taida se pääasia ollakaan.

Pitäisi varmaankin mennä vaihtamaan pyjama päivävaatteisiin, puolen päivän jälkeen tulee miekkonen mittailemaan Jessen huoneen ikkunan jotta siihenkin saadaan vihdoin sälekaihdin. Ja sitten silittämään ja vaihtamaan verhoja. Ja ei, en ole pessyt ikkunoita enkä pese. Ensi keväänä sitten.

23.11. klo 9.00 lähtee lento kohti Lanzarotea ja Puerto del Carmenia. Ei malta odottaa, vaikka onkin ihanaa kun Joulu on jo niin lähellä ja ensilumikin jo satanut. Pikkasen jännittää että miten Jesse viihtyy koneessa. Jesselle on hankittu jo ensimmäiset omat aurinkolasitkin vähän etukäteen. Vähän poikanen ihmetteli jotta mikäs ihmeen hässäkkä tähän naamalle laitettiin, mutta eipä muuten ollut moksiskaan.

Nyt on tullut vaihe jolloin suuhun tungetaan kaksin käsin kaikkea mistä kiinni saadaan, alkaen niistä omista nyrkeistä. Ja kun sormi tungetaan vähän liian syvälle kurkkuun niin sitten kauhea kakominen. Lelut on alkaneet kiinnostaa, vaikkei ihan vielä onnistukaan sitä käpälää kohdentamaan oikeaan kohteeseen. Päätä pidetään jo niin komeasti ylhäällä, aamuisin kun ipana herää niin ensimmäiseksi vastassa on pyöreät killisilmät ja leveästi virnistelevä hampaaton suu. Ja yleensä meillä herätään semmoiseen iloiseen pulinaan, Jessellä on jo nyt paljon asiaa.

Meidän pihan ympärille on vihdoin valmistunut aita. Eestiläinen aidanrakentaja koputteli tänään viimeiset laudat paikoilleen, enää tarvitsee hankkia porttiin lukko ja talon nurkalle vielä toinen portti. Ja mies joutuu joihinkin paikkoihin lisäämään alareunaan verkkoa, ei tuo muuten meidän koiruuksia sisällä pidä. Muutoin kyllä hieno aita.

Sunnuntaina juhlitaan sitten ensimmäistä isänpäivää. Askartelin Jessen puolesta kortin ja lahjaksi isukki saa toivomansa kirjan. Kutsuin myös oman isäni meille syömään, meinasin tehdä poronkäristystä ja perunamuusia, jälkiruuaksi persikkahyytelökakku. Teetätin isälle lahjaksi Jessestä kuvia, kehykseen tuli 2 kuvaa: toisessa perhepotretti meistä ja toisessa isä pitelee Jesseä. Uskoisin että tykkää. Kyllä on vaari ollut niiiin onnessaan näistä pienistä lapsenlapsistaan.

Jälleen kerran tulee hämmästeltyä kuinka nopeasti aika tuntuu menevän. Maanantaina oli jo 3 kk neuvola ja Jesse sai ensimmäiset rokotukset, pois lukien kuukausi sitten suun kautta annettu rota-rokote. Olin odottanut hurjaa karjumista ja pitkää itkua, mutta Jesse otti asian todella rauhallisesti. Totta kai itku tuli kun aine alkoi kirpaisemaan (itse pistäminen ei näköjään tuntunut missään), mutta laantui tosi nopeasti. Totesin neuvolatätille että Jesse on paljon reippaampi kuin minä, pelkään nimittäin neuloja ihan kauheasti. Pituutta Jessellä on 61 cm ja painoa 5845 g. Hyvin on kasvanut ja pelkällä rintamaidolla.

Illemmalla lueskelin neuvolakorttia ja hieman alkoi naurattamaan. Kommenteille siellä on vain vähän tilaa ja tietenkin ne on sitten laitettava lyhyesti ja ytimekkäästi, joten kun siellä lukee: "kädet löytyneet" niin ensimmäiseksi tulee kyllä mieleen että Jessen kädet on olleet vähän hukassa...

Hereillä ollessaan Jesse alkaa olla melkoinen ilopilleri. Hymyilee koko naamallaan ja juttua tulisi vaikka kuinka ja paljon. Ja kun "jutellessaan" vielä ilmeilee kovasti, ihan kuin oikeasti selittäisi jotain oikein juurta jaksain. Aivan ihanaa. Muutama viikko sitten Jesse keksi että peukalohan on ihan mainio juttu työntää suuhun ja imeä. Mitään tuttia huolita... Uusi juttu on myös sylkikuplien tekeminen. Ja sillehän pitää sitten naureskella. Omaa nyrkkiä voisi ihailla vaikka kuinka ja kauan.

Tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla meille pitäisi pihaan valmistua aita. Tuttavan työmaalta liikeni 3 reipasta työmiestä. Tosin tämä sää tietysti vähän viivästyttää, ei betoni kuivu eikä sateessa ole kiva nakutella lautoja paikoilleen. Mutta pääasia että valmistuu. Ei pääse Urho enää riivaamaan naapureita omilla visiiteillään.

Lomareissua ollaan vähäsen katseltu. Miespolo on kyllä niin loman tarpeessa. Että eiköhän tuossa marraskuun puolella tämä perhe suuntaa tuonne Kanarian aurinkoon. Gran Canarialla käytiin häämatkalla, joten seuraavaksi ajateltiin katsastaa Lanzarote.

Ja sitten voikin alkaa todenteolla valmistautua JOULUUN!!! 2 kk ja 2 päivää...